Koti Tekijä
Tekijä

Anu Hoikkanen

Mainos

Studio oli hiljainen. Juontaja ja hänen arvokas vieraansa olivat syvässä keskustelussa, ja tunnelma oli painottunut. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan: valot olivat täydelliset, äänet kirkkaat, ja keskustelu kävi vakavista ja merkittävistä aiheista. Silloin se tapahtui.

Kameran takaa kuului ääni, joka katkaisi jännitteen kuin veitsellä: äkillinen, vaivalloisesti tukahdutettu aivastus.

Seuraavaksi laskeutui lyhyt, tiheä hiljaisuus. Vieras, joka oli kesken lauseen, pysähtyi hetkeksi ja hänen ilmeessään näkyi hämmentynyt hämmästys. Ammattimainen juontaja yritti pysyä vakavana, mutta pieni hymynpoikanen uhkasi jo vallata hänen kasvonsa. Sitten kameraoperaattori, joka taisteli häviötä käyvän taistelun äkillistä aivastuskohtausta vastaan, antautui toiselle, vielä voimakkaammalle aivastukselle. Tällä kertaa se oli täysin pysäyttämätön.

Se rikkoi jään.

Ensin kuului vain tukahdutettu naurahdus yleisöstä. Sitten juontaja purskahti itseään hilliten rehelliseen nauruun. ”Voi ei”, hän sanoi ja pudisti päätään. Vieraalla ei ollut mahdollisuutta vastustaa, ja hänkin alkoi nauraa.

Silmänräpäyksessä koko studio purskahdatti nauruun. Ohjaamon kaiuttimista kuului ohjaajan nauravän ääni. Studiovastaava kumartui puoliin, ja äänimieheltä purskahti hermostunut nauru. Aito, yhdistävä naurun aalto pyyhkäisi studion läpi. Se oli puhdasta, pysäyttämätöntä iloa, joka suli kaiken muodollisuuden. Itse kameraoperaattori nauroi itseään hämillään sanoen: ”Anteeksi… täytyy olla joku allergia.”

Mikä olisi voinut olla häiritsevä tekninen virhe, muuttui ohjelman muistettavimmaksi hetkeksi. Tuona hetkenä kaikki sujuvasti suunniteltu formaliteetti katosi. Taustasta, asemasta tai roolista huolimatta kaikki olivat vain ihmisiä, jotka nauraivat yhdessä täysin odottamattomalle tilanteelle.

Nämä suunnittelemattomat, aidot hetket ovat sitä, millä television katsojat todella sydämiinsä tarttuvat. Ne muistuttavat meille, että kiiltokuvamaailman takana on todelliset ihmiset. Ihmisiä, joilla on allergioita, jotka aivastavat ja jotka nauravat, kun elämä tuo odottamatta arkeen pienen kaoottisen hetken.

Kun haastattelu vihdoin jatkui, tunnelma oli huomattavasti rennompi ja lämpimämpi. Yhteinen nauru oli toiminut sosiaalisena voiteluaineena, luoden yhteyden, jota mikään muotoilu ei olisi voinut korvata.

Loppujen lopuksi jaksoa ei pilannut aivastus, vaan yhteinen reaktio siihen. Se oli täydellinen, kaunis muistutus siitä, että joskus aidon yhteisöllisyyden tunteen voi luoda jokin hyvin pieni ja odottamaton, kuten yhteinen nauru elämän omituiselle sattumalle. Se oli, kuten sanotaan, todella **
autenttinen ** hetki. Se oli hyvä hetki.

Mainos

Suomalaiset nuoret ovat ottaneet aktiivisen roolin merten suojelussa: kesäkuussa 2025 käynnistyi uusi kansallinen hanke, jossa 15–25-vuotiaat nuoret kehittivät yhdessä tutkijoiden ja merenkulkualan ammattilaisten kanssa sovelluksen nimeltä Merisilmä, joka auttaa torjumaan merirosvoja ja laittomia kalastustoimia Itämerellä. Sovellus, joka perustuu avoimeen tietoon ja reaaliaikaiseen seurantaan, on nyt käytössä jo yli 5 000 käyttäjällä – suurimmaksi osaksi nuorilla, joilla on vene tai jotka osallistuvat meriympäristön harrastamiseen.

– Emme enää vain kuuntele aikuisten puhetta merestä – me teemme jotain. Tämä sovellus on meidän keino puuttua ongelmaan, sanoo 19-vuotias opiskelija Elias Virtanen Turusta, joka oli mukana sovelluksen kehitystiimissä.

Merosvallus ja laiton kalastus ovat kasvava ongelma Itämerellä. EU:n meripalvelun mukaan jopa 20 prosenttia kalastuksesta voi olla ilman lupaa tai sääntöjen vastaista – ja valvonta on vaikeaa laajalla merialueella. Merisilmä-sovellus tuo tähän uuden tason: sen avulla tavalliset veneilijät voivat ilmoittaa epäilyttävistä toimista reaaliajassa.

Kun käyttäjä huomaa esimerkiksi veneen, joka kalastaa kielletyllä alueella tai jättää roskia mereen, hän voi avata sovelluksen, ottaa kuvan tai videon ja lähettää sijainnin ja havainnon automaattisesti viranomaisten tarkastettavaksi. Tiedot siirtyvät Suomen merivartioston ja ympäristökeskuksen yhteiseen järjestelmään, jossa niitä käytetään valvontatoimiin.

– Ennen tällainen havainto jäi usein tekemättä, koska ei tiennyt, kenen vastuulla se on. Nyt se vie vain muutaman sekunnin, selittää nuorten hankevastaava Aino Lehtonen.

Sovelluksen kehitys tapahtui osallistavalla tavalla. Nuoret osallistuivat jokaiseen vaiheeseen – ideointiin, suunnitteluun, testaukseen ja julkaisuun. Esimerkiksi sovelluksen käyttöliittymä on tehty yksinkertaiseksi ja visuaaliseksi, jotta se toimii myös huonossa verkossa ja nopeasti toiminnassa.

– Halusimme, että se toimii veneessä, ei vain sohvalla, sanoo 17-vuotias tietotekniikan opiskelija Nora Rajala, joka vastasi käyttökokemuksen suunnittelusta.

Sovellus sisältää myös koulutusosuuden: se tarjoaa lyhyitä videoita, miten tunnistaa laittoman kalastuksen, mitä tehdä, jos näkee merieläimiä, jotka ovat joutuneet jäämään verkoihin, ja miten vähentää ympäristövaikutuksia veneillessä.

– Tärkeintä ei ole vain ilmoittaa, vaan ymmärtää, miksi se on tärkeää, sanoo Elias Virtanen.

Ensimmäisten kuukausien aikana sovelluksen kautta on ilmoitettu yli 320 epäilyttävää tapahtumaa. Useat johtivat viranomaisten tarkastuksiin, ja kaksi tapausta johti kalastuslupien peruuttamiseen.

– Tämä on osoittanut, että kansalaisvalvonta voi olla tehokasta, myöntää merivartioston päällikkö Liisa Mäkinen. – Nuoret ovat herkkiä ja motivoituneita – ja he ovat usein paikan päällä.

Sivut: 1 2

Mainos

Suomessa on käynnistynyt uusi ilmiö: yhä useammat nuoret harkitsevat ja toteuttavat omien aurinkosähköjärjestelmien asennusta – vaikka eivät vielä omistaisi omaa taloa. Viime vuosina aurinkosähkön tuotanto on muuttunut entistä edullisemmaksi ja saatavilla olevammaksi, ja nyt myös 18–30-vuotiaat nuoret hyödyntävät mahdollisuutta vähentää hiilijalanjälkeään ja sähkökustannuksiaan. Erityisesti yhteisölliset aurinkohankkeet, kuten yhteisasuntojen kattoihin asennetut paneelit ja vuokrapaketit, ovat tehneet aurinkosähköstä mahdollisuuden myös niille, jotka asuvat vuokralla.

– En tarvitse omaa pientaloa voidakseni tuottaa puhtaata energiaa. Asun kerrostalossa, mutta osallistun kokoontumispaneelihankkeeseen – ja saan omaa sähköä joka kesä, kertoo 24-vuotias Helsingissä asuva opiskelija Nora Rajala.

Helsingin ja Tampereen alueella on viime vuoden aikana käynnistynyt yli 30 uutta yhteisöaurinko-hanketta, joissa vuokralaiset, nuoret ja asunto-osakeyhtiöt voivat yhdessä rahoittaa ja hyötyä kattoihin asennetuista aurinkopaneeleista. Hankkeet toimivat niin, että osallistujat ostavat ”osakkeen” aurinkopaneelista, ja tuotettu sähkö laskutetaan heidän kulutukseensa. Yli puolet osallistujista on alle 35-vuotiaita.

– Tämä on demokratisoinut aurinkosähköä. Ennen se oli vain omakotitalojen asukkaiden asia – nyt se on meidänkin, sanoo ympäristövaikuttaja ja hankkeen vetäjä Elias Virtanen.

Teknologian kehitys on tehnyt paneelien tuotannosta tehokkaampaa. Uusimmat paneelit tuottavat sähköä jopa 30 prosenttia enemmän kuin viisi vuotta sitten, ja ne toimivat tehokkaasti myös pimeämmällä kaudella. Kesällä yksi keskikokoinen paneeliryhmä voi tuottaa jopa 40 prosenttia asunnon sähkötarpeesta.

Lisäksi valtion tuet ja kaupunkien kannustimet ovat tehneet hankkeista kannattavia. Helsingin kaupunki tarjoaa esimerkiksi 30 prosentin tukia yhteisöaurinkohankkeisiin, ja Tampereen energia tarjoaa ilmaisia suunnittelupalveluita.

– Investoin 500 euroa, ja odotan saavani ne takaisin alle viidessä vuodessa. Sitten sähkö on käytännössä ilmaista, iloitsee 26-vuotias Sami Mäkinen, joka osallistuu Tampereen hankkeeseen.

Myös vuokrapaketit ovat nousussa: nuoret voivat vuokrata yhden tai useamman paneelin esimerkiksi kolmeksi vuodeksi ilman suurta alkupääomaa. Palveluntarjoajat hoitavat asennuksen, ylläpidon ja verkkoon liittämisen.

– En halua sitoutua pitkäksi aikaa. Vuokraus antaa mahdollisuuden kokeilla ilman riskiä, sanoo 22-vuotias opiskelija Lumi Koskinen.

Aurinkosähkö ei ole enää vain taloudellinen päätös – se on myös arvopohjainen. Nuoret haluavat ottaa vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta konkreettisesti.

– En voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta voin valita, mistä sähköni tulee. Kun tuotan omaa, tiedän, ettei se tule hiilivoimalasta, sanoo Nora Rajala.

Sivut: 1 2

Mainos

Helsingin Kallion nuorisotalolla käynnistyi 20. huhtikuuta 2025 uusi, nuorten vetämä VaatevaihtoKisa -kampanja, joka rohkaisee nuoria luopumaan nopean muodin ostamisesta ja vaihtamaan vaatteitaan ilman rahaa. Kampanja, jonka järjestää ympäristöjärjestö Kestävä Nuori yhdessä Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden kanssa, on osa laajempaa liikettä, jossa nuoret etsivät kestäviä vaihtoehtoja kulutukseen. Viikon aikana yli 800 nuorta toi mukanaan käytettyjä vaatteitaan ja sai vaihtoonsa uusia – täysin ilmaiseksi. Tapahtuma ei ollut pelkkä vaihto: siitä tuli iloinen yhteisötapahtuma, jossa yhdistyivät muoti, taidetta ja ilmastoaktivismia.

– En halua enää ostaa vaatteita, jotka kulkevat kolme kertaa ja menevät roskiin. Tässä saa uusia tyylikkäitä vaatteita – ja tiedän, että ne eivät tuhoa luontoa, sanoi 18-vuotias opiskelija Nora Rajala, joka toi mukaansa yli 20 vaatetta.

Kampanjan idea on yksinkertainen: nuoret tuovat käytetyt, hyväkuntoiset vaatteensa nuorisotalolle, missä ne tarkistetaan, pestään tarvittaessa ja laitetaan vaihtoon. Jokaisesta tuodusta vaatteesta saa yhden ”vaihtopisteen”, jolla voi hakea vaihtoonsa uusia vaatteita. Esimerkiksi viidellä pisteellä saa farkut, kolmella paidan ja kymmenellä täyden kevään asuun.

– Tavoitteena on, että jokainen saa jotain, mutta myös antaa jotain takaisin. Se on reilua ja kestävää, selitti kampanjan vetäjä, 25-vuotias ympäristövaikuttaja Aino Lehtonen.

Tapahtumaan liitettiin myös käsityöpisteet, joissa nuoret saivat opastusta korjata reikiä, muuttaa vanhoja t-paitoja uusiksi tai maalata omat kuviot vaatteisiin. Osassa työpajoista opetettiin, miten vaatteista tehdään tyylikkäitä yhdistelmiä – ilman uusien ostamista.

– Opin, että farkkujen voi yhdistää millä tahansa. En enää tarvitse 20 paitaa – riittää, että osaan yhdistää ne oikein, nauraa 16-vuotias Elias Virtanen.

Vaatevaihto on vastaus nopean muodin kriisiin. Tilastojen mukaan keskimääräinen suomalainen nuori ostaa yli 60 uutta vaatetta vuodessa, ja lähes puolet jättää käyttämättä alle vuoden. Samalla muoditeollisuus vastaa noin 10 prosenttia maapallon hiilipäästöistä.

– Meidän täytyy muuttaa tapaa, jolla ajattelemme vaatteita. Ne eivät ole kulutustavaraa – ne ovat osa meitä, sanoo Lehtonen.

Kampanjan aikana nuorisotalon tilat muuttuivat värikkääksi ”kestävän muodin bazariksi”: vaatteet roikkuivat narujen varassa, seinillä oli julisteita ilmastonmuutoksesta ja tiskipöydillä loistivat itse tehdyt korut. Paikalla oli myös pieni kahvila, jossa tarjoiltiin ilmainen kahvi ja kasvisleivonnaisia paikalliselta leipomolta.

– Tämä ei ole pelkkä vaihto – tämä on tapahtuma, jossa tuntee olonsa kuuluvaksi, sanoi 17-vuotias Sami Mäkinen, joka löysi vaihdosta farkut, takin ja kaksi paitaa. – Nyt minulla on uusi kevättyyli – eikä minun tarvinnut ostaa yhtään mitään.

Sivut: 1 2

Mainos

Suomen kouluihin on käynnistynyt marraskuussa 2025 uusi, nuorten osallistava kierrätyskokeilu: KierrätysRobotti, älykäs kierrätyslaite, joka opettaa ja palkitsee oppilaita oikeasta jätteiden lajittelusta. Ensimmäiset koneet on asennettu 20 kouluun Helsingin, Tampereen ja Turun alueella, ja niiden suosio on ollut valtava – jo ensimmäisen viikon aikana oppilaat ovat lajitelleet yli 5 000 pakkausta. Kone ei ole pelkkä roskakori: se tunnistaa jätteen, kertoo, onko se lajiteltu oikein, ja palkitsee oikeasta toiminnasta digitaalisilla pisteillä, joilla voi vaihtaa esimerkiksi ilmaisia lounaita, uusia kirjoja tai lahjakortteja paikallisiin liikkeisiin.

– Halusimme tehdä kierrätyksestä ei vain velvollisuuden, vaan osallistavan ja iloisen toiminnan, sanoo ympäristökasvattaja Liisa Mäkinen, joka on mukana kehittämässä hanketta Opetushallituksen ja Suomen Kierrätysliiton yhteistyössä.

KierrätysRobotti toimii yksinkertaisesti: oppilas laittaa esimerkiksi juomapullon, metallikanisterin tai muovipakkauksen koneen suuhun. Sisäinen kamerajärjestelmä ja tekoäly tunnistavat materiaalin ja sen koon. Jos jätteen on lajiteltu oikein – esimerkiksi PET-pullo on tyhjä, painallut ja päästetty oikeaan koneeseen – kone antaa pisteitä ja iloitsee äänimerkillä. Jos jätteen on lajiteltu väärin, kone antaa välittömän palautteen: ”Tämä metallikanisteri oli täynnä ruokaa – pese se ensin!” tai ”Muovipussi ei kuulu tähän, vie se kaupan keräykseen.”

– Ennen en tiennyt, että metalli ja muovi menevät eri roskiin. Nyt kone opetti minut, nauraa 14-vuotias opiskelija Elias Virtanen Helsingistä.

Pisteet kertyvät henkilökohtaiseen KierrätysPassiin -sovellukseen, joka liittyy koulun sisäiseen järjestelmään. Jokaisen koulun parhaat kierrättäjät näkyvät koulun digitaalisella kunnia-alustalla. Lisäksi koko koulu voi kerätä pisteitä yhdessä, ja kun tietty taso saavutetaan, koulu saa esimerkiksi uuden puutarhavälineen, lisää kasveja luokkiin tai ilmainen luonto-ohjelma viikonlopuksi.

– Tämä on joukkuekilpailu – meillä on yhteinen tavoite, sanoo 16-vuotias Nora Rajala, joka johtaa koulunsa ”Kierrätyskerhoa”.

Kone on myös osa opetusta. Esimerkiksi biologian tunneilla oppilaat seuraavat, miten heidän keräämänsä alumiinipulloista tulee uusia tuotteita, ja matematiikassa lasketaan, kuinka paljon hiilijalanjälkeä on säästetty. Koneen näytöllä näkyy reaaliaikaiset tilastot: kuinka monta kiloa on kerätty, kuinka paljon energiaa on säästetty ja kuinka monta puuta on ”pelastettu”.

– Tärkeintä on, että nuoret näkevät, että heidän toiminnallaan on vaikutusta, sanoo Liisa Mäkinen.

Teknisesti kone on kevyt, turvallinen ja helppohuoltomainen. Se ei pura materiaalia, vaan siirtää sen automaattisesti oikeisiin keräysastioihin. Koneessa on myös ilmansuodatin, jotta haju ei levitä luokkaan. Se toimii aurinkosähköllä, ja sen käyttö on mahdollista myös ulkona.

Tietoturva on varmistettu: kone ei tallenna kasvoja eikä ääniä, vain yleisiä käyttötilastoja. Kaikki henkilötiedot säilytetään Suomessa, eikä tietoja jaeta ulkopuolisille.

Sivut: 1 2

Mainos

Turun Ruissalossa käynnistyi 12. huhtikuuta 2025 yksi Suomen suurimmista nuorten vetämistä ilmastohankkeista: Istutetaan Tulevaisuus -kampanjan puitteissa yli 1 200 nuorta osallistui massoittaiseen metsitykseen, jossa istutettiin 10 000 uutta havupuuta entiselle avohoidolle tarkoitetulle alueelle. Tapahtuma, joka kesti koko viikonloppu, oli osa laajempaa kansallista toimintaa, jossa nuoret ottavat konkreettisesti vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta. Tapahtuman järjesti ympäristöjärjestö NuoriMaa yhdessä Turun kaupungin, koulujen ja metsäyhtiöiden kanssa – ja tulos ylitti kaikki odotukset.

– Emme enää vain puhu ilmastonmuutoksesta – me teemme jotain. Jokainen puu, jonka istutimme, on lupaus paremmalle tulevaisuudelle, sanoi 17-vuotias opiskelija Elias Virtanen, joka oli mukana johtamassa nuorisotiimiä.

Tapahtuma alkoi lauantaina aamulla, kun nuoret saapuivat paikalle omiin ryhmiinsä – koulujen, nuorisotalojen ja vapaaehtoisjärjestöjen kautta. Heille jaettiin työvälineet, kypärät ja ohjeet: kuinka syvälle kaivaa reikä, kuinka lähellä toisiaan puut voi istuttaa ja miten suojata taimia oravilta. Kaikki taimet olivat paikallista kuusta ja mäntyä, jotka kasvatettiin Turun alueen nurmikkokasvihuoneissa.

– Tärkeintä on, että puut ovat sopeutuneet alueen ilmastoon. Niillä on paremmat mahdollisuudet selvitä tulevina vuosikymmeninä, selitti metsänhoitaja Liisa Mäkinen, joka valvoi istutustöitä.

Istutustyö eteni nopeasti: keskimäärin yksi nuori istutti 8–10 tainta tunnissa. Paikalla oli myös tietopiste, jossa nuoret saivat tietoa ilmastonmuutoksesta, hiilinielujen merkityksestä ja metsien roolista ekosysteemissä. Lisäksi järjestettiin lyhyitä keskustelutiloja, joissa nuoret pohdiskelivat, miten he voivat vaikuttaa ympäristöön myös arjessa.

– Tiesin, että puut sitovat hiilidioksidia, mutta en tiennyt, kuinka paljon. Nyt ymmärrän, että jokainen pieni teko on merkityksellinen, kertoo 16-vuotias Nora Rajala.

Tapahtuma ei ollut pelkkä työtehtävä – siitä tehtiin iloinen ja yhteisöllinen kokemus. Paikalla oli ilmainen kahvila, jossa tarjoiltiin kasvisruokaa paikallisilta tuottajilta, ja iltaa kohti järjestettiin pieni festivaali, jossa esiintyi nuoria paikallisia artisteja. Nuoret myös kirjoittivat viestejä tuleville sukupolville ja piilottivat ne pulpettien alle – ”aikakapseleiksi”, jotka löytyvät vasta vuosikymmenen päästä.

– Halusimme, että nuoret tuntevat, ettei ilmastotoiminta ole vain ahdistavaa – se voi olla myös toivoa ja yhteisöllisyyttä, sanoi NuoriMaan projektipäällikkö Aino Lehtonen.

Tavoite 10 000 puuta saavutettiin sunnuntaina kello 15:30 – juuri ennen kuin sade alkoi. Nuoret räjähtivät iloiseen aplodiin, ja monet ottivat itsepaloja istutetun alueen edessä.

– Tämä on meidän jälkemme. Tästä kasvaa metsä, joka hengittää puhtaita iltoja meille ja tuleville sukupolville, totesi Elias Virtanen.

Sivut: 1 2

Mainos

Helsingissä käynnistyi 18. toukokuuta 2025 uusi, nuorten keskuudessa nopeasti suosituksi nousseksi muodostunut tapahtuma: Helsinki e-Bike Challenge – sähköpyöräilykilpailu, joka yhdistää urheilun, kestävän liikkumisen ja kaupunkikulttuurin. Kilpailu, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa, veti mukaansa yli 500 osallistujaa, joista lähes 70 prosenttia oli alle 30-vuotiaita. Tapahtuma pidettiin keskustan ja Käpylän välisellä reitillä, ja sen tarkoituksena oli edistää sähköpyöräilyn käyttöä ympäri kaupunkia – ei vain liikenteen, vaan myös nuorisokulttuurin keinona.

– Tämä ei ole pelkkä kilpailu – se on juhla liikkumisesta, kestävästä tulevaisuudesta ja yhteisöstä, sanoi tapahtuman järjestäjä ja nuorisourheiluohjaaja Aino Rajala.

Kilpailu järjestettiin kolmessa luokassa: nopeusreitti (10 km), taitoreitti (5 km esteillä) ja yhteisöreitti, jossa osallistujat pyöräilivät yhdessä ilman aikarajoitusta. Reitti kulki Helsingin keskustan, Esplanadin, Töölönlahden ja Käpylän kautta, ja se oli merkitty selkeästi sekä maastossa että digitaalisesti Helsinki Liikkuu -sovelluksessa. Kaikki osallistujat saivat ilmaisen osallistumislaakerin ja uudelleenkäytettävän juomapullon – osana tapahtuman vahvaa kestävyysviestiä.

– Halusimme osoittaa, että sähköpyöräily ei ole vain kätevä tapa päästä töihin – se voi olla myös hauskaa, sosiaalista ja kilpailullista, sanoo Rajala.

Sähköpyöräily on viime vuosina noussut yhdeksi Suomen nopeimmin kasvavista liikkumismuodoista. Tilastokeskuksen mukaan sähköpyörien määrä Helsingissä on kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana, ja erityisesti nuoret arvostavat niiden nopeutta, helppoutta ja ympäristöystävällisyyttä. Nyt myös kulttuuri ja urheilu nousevat osaksi ilmiötä.

– En halua autoa. Sähköpyörällä pääsen nopeammin, en maksa pysäköinnistä ja voin liikkua ilman päästöjä, sanoo 22-vuotias opiskelija Elias Virtanen, joka voitti taitoreitin.

Kilpailun voittajaksi nousi 19-vuotias Nora Koskinen, joka ajoi 10 km:n reitin ajalla 24 minuuttia 18 sekuntia – nopein aika naisissa. Hän kertoo, että sähköpyöräily on osa hänen arkeaansa jo vuodesta 2023.

– Pyöräilen kouluun, kauppaan ja kavereiden luo. Nyt oli hienoa, että saimme juhlia tätä myös kilpailuna, hän iloitsi maaliviivan jälkeen.

Tapahtumaan liitettiin myös tietokampanja: Tiedä säännöt -toiminta, jossa nuorille jaettiin ilmaisia opaskortteja sähköpyöräilyn turvallisuusohjeista, kuten valojen käytöstä, kypärän käytöstä ja kaistojen noudattamisesta. Osa kouluista käynnisti samalla liikenneturvakampanjan, jossa nuoret opettavat toisiaan turvallisesta pyöräilystä.

– Monet eivät tiedä, että sähköpyöräilijällä on samat oikeudet – ja velvollisuudet – kuin muilla liikenteen osallisilla, muistuttaa liikenneturvallisuusneuvos Liisa Mäkinen.

Kilpailun tukijoita ovat Helsingin kaupunki, Suomen Pyöräilyliitto ja useat paikalliset yritykset, jotka tarjosivat palkintoja – kuten uusia sähköpyöriä, liikuntavarusteita ja vuoden maksutonta pyöräilyvakuutusta. Lisäksi tapahtuman yhteydessä järjestettiin e-Bike Market -alue, jossa nuoret voivat testata eri malleja ja saada neuvoja hankintaan.

Sivut: 1 2

Mainos

Suomessa on viime vuoden aikana tapahtunut positiivinen muutos nuorten liikuntakäyttäytymisessä: Helsingin yliopiston ja Opetushallituksen yhteisessä seurantatutkimuksessa vuonna 2025 todettiin, että 13–18-vuotiaat nuoret liikkuvat keskimäärin 42 minuuttia päivässä – 18 minuuttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä nousu liittyy suoraan Liikuntakoulut-hankkeeseen, joka käynnistettiin syksyllä 2023 ja jossa yli 200 koulua ympäri Suomea on integroinut liikunnan entistä tiiviimmin arkeen – ei vain liikuntatunneissa, vaan koko koulupäivän ajan.

– Ennen liikunta tarkoitti kaksi tuntia viikossa. Nyt se on osa jokaista oppituntia, sanoo liikuntakasvattaja Aino Lehtonen Helsingin Kruununhakaan koulusta, joka oli yksi ensimmäisistä liikuntakouluiksi muuttuneista kouluista.

Liikuntakoulun periaate on yksinkertainen: liikkuminen tukee oppimista, hyvinvointia ja keskittymiskykyä. Siksi koulut ovat ottaneet käyttöön uusia käytäntöjä. Esimerkiksi matematiikan tunneilla oppilaat ratkaisevat tehtäviä liikuttaessaan – juoksemalla numeropisteiden väliä tai tekemällä hyppyjä vastauksen mukaan. Biologian tunneilla opiskellaan verenkiertoa tekemällä sydämen rytmillä liikkuva tanssi. Joka tunnin jälkeen kaikki luokat tekevät viiden minuutin liikuntapausen – joko venyttelyä, hyppelyä tai tanssia.

– En enää tunti pahaa selkää koulun jälkeen. Ja huomasin, että opin paremmin, kun liikuttelin välillä, kertoo 15-vuotias opiskelija Elias Virtanen.

Tutkimuksen mukaan 78 prosenttia liikuntakouluissa opiskelevista nuorista kokee, että heidän keskittyminen ja mieliala ovat parantuneet. Lisäksi koulukiusaamisen määrä on vähentynyt 30 prosenttia osassa kouluja, mikä liittyy vahvaan yhteisöllisyyteen ja liikunnan tuomaan positiiviseen ilmapiiriin.

– Liikunta yhdistää. Se ei ole kilpailua – se on yhdessäoloa, sanoo koulun rehtori Liisa Mäkinen.

Myös vanhemmat huomaavat muutoksen. Monet kertovat, että lapset haluavat nyt liikkua vapaa-ajallakin – pyöräilemällä, kävelemällä kouluun tai liikkumalla yhdessä kavereiden kanssa.

– Ennen poikani istui kännykän ääressä koko iltapäivän. Nyt hän pyytää, että menemme kävelylle, iloitsi vanhempi Sari Rajala.

Hankkeen menestys perustuu myös siihen, että liikunta ei ole vain fysiikkaa. Kouluissa järjestetään liikuntapäivät, joissa nuoret suunnittelevat omia aktiviteettejaan: parkouria, tanssia, frisbeegolfia tai taitojen vaihtoa. Osa kouluista on perustanut omat liikuntakerhot, joissa nuoret toimivat ohjaajina nuoremmille oppilaille.

– Kun saa opettaa toista, tulee vastuullisemmaksi ja omistautuvammaksi, sanoo 17-vuotias Nora Koskinen, joka johtaa tanssikerhoa koulussaan.

Koulut saavat tukea sekä valtiolta että liikuntajärjestöiltä. Jokainen liikuntakoulu saa rahoitusta uusien välineiden, kuten liikuntamattojen, hyppylautojen ja frisbeeiden hankintaan. Lisäksi opettajat koulutetaan siihen, miten liikunta integroidaan eri oppiaineisiin.

Sivut: 1 2

Mainos

Helsingin Olympiastadionilla 11. toukokuuta 2025 syntyi urheiluhistoria, kun 18-vuotias sprintteri Noa Virtanen rikkoi Suomen alle 20-vuotiaiden 100 metrin juoksun ennätyksen ajalla 10,38 sekuntia. Tulos syntyi kansallisessa nuorten karsintakilpailussa, ja se oli yli kymmenen sadasosaa nopeampi kuin edellinen ennätys, joka oli voimassa vuodesta 2012. Juoksun jälkeen stadionin katsomot nousivat seisomaan, ja sosiaalisessa mediassa #NoaFly hashtag levisi nopeasti – kuvat juoksusta saivat yli miljoona katselukertaa vain tunnin sisällä.

– En uskonut heti, kun aika näkyi. Olin kovasti harjoitellut, mutta tällaista ei voi suunnitella – se tulee hetkessä, hän sanoi hengästyneenä maaliviivan jälkeen.

Noa Virtanen, syntynyt Vantaalla ja edustava Helsingin Kisa-Veikkoja, on ollut nuorten huippusuorittajien huomion keskipisteenä jo usean vuoden ajan. Viime kesänä hän voitti hopeaa Euroopan nuorten mestaruuskisoissa, ja tammikuussa hän siirtyi valmennukseen kuuluisan nopeusvalmentaja Pekka Puron huoleen, joka on valmentanut useita olympiavälieriin päässeitä suomalaisia.

– Noa on erityinen. Hänellä on luonnollinen rytmi, voima ja mielen vahvuus – kaikki, mitä huippusprintteriltä vaaditaan, sanoi Puro juoksun jälkeen.

Uusi ennätys avaa edessä olevat mahdollisuudet: Virtanen on nyt virallisesti karsintakelpoinen MM-kisoihin, ja hänen odotetaan osallistuvan kesällä 2025 Budapestin MM-kilpailuihin. Jos hän pääsee finaaliin, hänestä voi tulla ensimmäinen suomalainen 100 metrin finaalissa sitten vuoden 2005.

– Tavoite ei ole vain osallistua. Tavoite on päästä finaaliin ja juosta alle 10,30, hän lupaa.

Urheiluasiantuntijat arvioivat, että Virtasen tulos on jo nyt vertailukelpoinen useisiin aikuisten EM-tasoisissa kilpailuissa menestyneisiin urheilijoihin. Hänen lähdöstään erityisesti kiinnitettiin huomiota: teknisesti täydellinen, nopea ja rauhallinen.

– Hän ei nosta päätään liian aikaisin. Hän pysyy linjassa, ja vasta 60 metrin jälkeen hän avautuu täysin. Se on huipputasoa, sanoi urheilutoimittaja Liisa Mäkinen.

Mutta ennätys tuo mukanaan myös paineita. Nuoret urheilijat kohtaavat yhä useammin julkisuuden, vertailun ja odotusten rasituksen.

– En halua olla vain ”se sprintteripoika”. Haluan olla opiskelija, ystävä, ihminen – eikä paine määritä minua, sanoo Virtanen.

Hän opiskelee liikuntatieteitä Helsingin yliopistossa ja korostaa, että koulutus on tärkeä osa hänen elämäänsä. – Urheilu voi loppua yhtäkkiä. Mutta koulutus pysyy.

Sosiaalinen media on sekä mahdollisuus että haaste. Virtasen Instagram-tilillä on yli 80 000 seuraajaa, ja monet nuoret seuraavat häntä esikuvana. Hän jakaa päivittäin sisältöä harjoituksista, ruokavaloista ja mielenterveydestä.

– Haluan olla rehellinen. En juokse joka päivä 10,3 – joskus on väsynyt, joskus surullinen. Mutta juoksu auttaa.

Sivut: 1 2

Mainos

Helsingin Käpylässä avattiin 5. toukokuuta 2025 kaupungin uusin ja monipuolisin urheilupuisto, Liikkuva Käpylä, joka on suunniteltu tarjoamaan laadukkaita, ilmaisia liikuntamahdollisuuksia kaikille – erityisesti nuorille, mutta myös perheille, aikuisille ja vanhuksille. Puisto, joka rakennettiin entisen liikuntakentän paikalle, on osa Helsingin kaupungin laajempaa tavoitetta tehdä kaupungista maailman liikkuvimpia kaupunkeja vuoteen 2030 mennessä. Avajaispäivänä paikalla oli yli 3 000 ihmistä, ja ohjelmassa oli tanssitunteja, frisbeegolfia, parkouria, perhejuoksu ja tulevaisuuden urheilumuotojen kokeilua.

– Tämä ei ole vain puisto – tämä on liikunnan demokratisointia. Kaikki voivat tulla tänne, riippumatta iästä, taustasta tai budjetista, sanoi Helsingin liikuntajohtaja Liisa Mäkinen avajaisissa.

Liikkuva Käpylä on rakennettu periaatteella ”liikunta lähellä kotia”. Sen keskiössä on monitoimikenttä, jossa voi pelata jalkapalloa, koripalloa, pikku-otteluita tai järjestää tanssiretki. Kenttä on valaistu, joten sitä voidaan käyttää myös iltaisin. Ympärillä on 1,2 kilometrin lenkkitie, jossa on liikuntapysäkit – jokaisessa on ohjeet lihaskuntoharjoitteisiin ja venytykseen.

Erityisesti nuorten tarpeet on otettu huomioon. Puistossa on laaja Urban-liikuntakeskus, jossa on parkour-alue, BMX-rata, skateparkki ja freestyle-telineet. Kaikki välineet, kuten rullalautat ja BMX-pyörät, voi lainata paikan päällä ilman maksua.

– Ennen minun piti pyytää isältä rahaa lainata laitteita. Nyt voin tulla tänne, lainata ja harjoitella – kaikki on ilmaista, iloitsi 16-vuotias skater Elias Virtanen.

Puisto on myös teknologisesti kehittynyt. Siellä toimii Liikkuva-appi, jolla voi varata tiloja, seurata omaa liikuntaa ja saada henkilökohtaisia suosituksia. Esimerkiksi, jos käyttäjä kirjaa 30 minuutin lenkin, sovellus ehdottaa seuraavaksi venytystä tai voimaharjoitusta. Nuoret voivat myös haastaa kavereita kilpailuihin, kuten ”kuka tekee eniten hyppyjä 30 sekunnissa”.

– Halusimme tehdä liikunnasta hauskaa ja sosiaalista – ei vain velvoitetta, sanoo liikuntakasvattaja Aino Rajala.

Perheille puisto tarjoaa lasten liikuntapuiston, jossa on esteiden kenttä, keinut ja tanssialusta. Myös vanhukset ovat mukana: joka aamu järjestetään ilmainen liikuntapaja, jossa harjoitellaan tasapainoa, kevyttä voimaa ja ympäristössä liikkumista.

– Täällä voin liikkua ilman, että tuntisin, että olen ”ikäihminen”. Täällä kaikki liikkuvat yhdessä, kertoo 72-vuotias Eila Koskinen, joka käy puistossa lähes joka päivä.

Sivut: 1 2

Mainos

Uudemmat viestit